Olen ollut jollain lailla yhteiskunnallisesti valveutunut jo teini-iästä alkaen. 1990-luvulla minuun teki vaikutuksen Risto E. J. Penttilä ja nuorsuomalaiset. Olen siis ollut liberaali sieltä asti.

Opiskeluaikana, 2000-luvun alussa, aloin kiinnostua ympäristöasioista enemmän ympäristöpolitiikan sivuaineen ja ympäristötalouden opintojen myötä. Myös ilmastonmuutoksesta uutisointi lisääntyi ja herätti huoleni.

Ylioppilaskuntapolitiikassa tutustuin moniin vihreisiin ja totesin, että ei vihreä puolue tai sen politiikka ole hörhöilyä. Lukemani Osmo Soininvaaran kirjoitukset olivat vakuuttavia ja liityin puolueeseen, muistaakseni, vuonna 2007.

Ilmastonmuutos ja luontokato ovat todellisia uhkia elämällemme. Toki taloudessa on myös todellisia haasteita mutta ilman elinkelpoista ilmastoa ja luontoa meillä ei ole talouttakaan. Ympäristötuhojen vaikutukset näkyvät pitkällä aikavälillä, talousongelmat paljon nopeammin, ja siksi monien on helppo sivuuttaa ympäristö.

Tuskin minäkään joudun elämäni aikana merkittävästi kärsimään ilmastonmuutoksesta tai luontokadosta mutta vihreissä onkin tavoitteena säilyttää elinkelpoinen maailma myös tuleville sukupolville.

Juhlapuheista huolimatta, mikään muu puolue Suomessa ei ota ilmastonmuutosta ja luontokatoa vakavasti. Vihreät myös tarjoavat perusteltuja ratkaisuja uhkiin. Siksi olen valinnut vihreät.