Muista äänestä tänään aluevaaleissa

Pohjois-Savossa sairastavuus on yksi maamme suurimmista ja meidän sote-kulut ovat Suomen korkeimpien joukossa.

Hyvinvointialueen valtuuston päätöksillä on merkitystä meidän

  • Hyvinvointiin,
  • Terveyteen,
  • Talouteen,
  • Turvaan.

Juuri siksi on tärkeää, että käytät ääntäsi.

Näissä vaaleissa on paljon ehdokkaita, joista valita. Varmasti löytyy jokaiselle sopiva ehdokas.

Muista käydä äänestämässä tänään!

Mukaan äänestämään tarvitset vain henkilöllisyystodistuksen. Äänestyspaikkasi näet sinulle saapuneesta äänioikeusilmoituksesta. Oman äänestyspaikkasi voit kysyä myös vaalipalvelunumerosta 0800 9 4770 tai tarkastaa sen osoitteessa https://aanestyspaikat.fi/

Pohjois-Savon pelastustoimi hyvinvointialueella

Pelastustoimi siirtyy myös hyvinvointialueelle. Olen itse tällä hetkellä Pohjois-Savon aluepelastuslautakunnan jäsen. Pelastuspalvelut on noin 20 miljoonan euron osuus koko hyvinvointialueen taloudesta. Alle kaksi prosenttia mutta silti äärimmäisen tärkeä osa-alue.

Pelastustoimella on neljä merkittävää tehtävää

  1. Onnettomuuksien ennaltaehkäisy,
  2. pelastustoiminta,
  3. väestönsuojelu ja
  4. varautuminen.

Helposti ajatellaan pelkkiä tulipaloja ja kolareita mutta pelastustoimi on hyvin paljon myös valvontaa, koulutusta, neuvontaa ja viestintää. Pyrkimyksenä on ennaltaehkäistä onnettomuuksia.

Pelastustoimen budjetti on varsin pieni eikä siinä juuri ole varaa vähentää. Päinvastoin, menot kasvavat tulevina vuosina, kun varallaolo joudutaan järjestämään uudella tavalla. Entinen varallaolo-malli on todettu lainvastaiseksi. Päätimme asiasta viime syksynä. Päätöksen mukaan perustetaan uusia 24/7 paloasemia yhteensä seitsemän. Tätä varten tarvitaan 57 uutta virkaa Pohjois-Savon alueelle. Virkoja ei perusteta yhdellä kertaa, se ei olisi edes mahdollista.

Aluepelastuslautakunnassa toimiessani olen huomannut, että pelastustoimen taloudelliset resurssit halutaan turvata ja tästä poliittiset ryhmät vaikuttavat olevan samoilla linjoilla. Toki talouden haasteet ovat läsnä myös pelastustoimessa mutta luotan, että tähän rahat löytyy. Suurin haaste tulevina vuosina tuleekin olemaan henkilöstön riittävyys.

Jaksamisen sekä työkyvyn tukeminen ja vahvistaminen ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta saamme pidettyä nykyisen henkilöstön ja houkuteltua uusia pelastajia Pohjois-Savoon. Uusi varallaolomallikin on rakennettu niin, että ne olisivat entistä houkuttelevimpia hakijoille.

Pohjois-Savon hyvinvointialueen kustannusten koostumus

Tässä tarkastellaan Pohjois-Savon sote-kustannuksia (€/asukas) suhteessa Manner-Suomen vastaaviin. Asukaskohtaiset kustannukset ovat helppo ymmärtää ja ne on helposti vertailtavissa. On hyvä huomioida, että kustannukset eivät kerro palvelun laatua.

Asukaskohtaisiin kustannuksiin vaikuttaa väestön rakenne, joten ne eivät välttämättä anna aina oikeaa kuvaa. Esimerkiksi, jos 10 asukkaan joukossa on yksi vanhus ja hänen palveluihin käytetään 5000 euroa niin tämä tekee 500 €/asukas. Toisessa 10 asukkaan paikassa voi olla viisi vanhusta ja heihin käytetään sama 5000 euroa per vanhus. Tämä tekisi yhteensä 25 000 euroa ja 2500 €/asukas.

Näistä puutteista huolimatta asukaskohtaiset kustannukset ovat yksi tarpeellinen indikaattori.

Pohjois-Savon sote-kustannukset vuonna 2020 olivat 4176 €/asukas, mikä oli 15 prosenttia korkeampi kuin Suomessa keskimäärin. Erityisen kallista meillä Pohjois-Savossa vaikuttaisi olevan kotihoito, perusterveydenhoito, erikoissairaanhoito ja ikääntyneiden hoito.

Osittain kustannusten eroja selittää Pohjois-Savon ikärakenne. Meillä yli 64-vuotiaita on n. 26 prosenttia väestöstä, kun se Suomessa on keskimäärin 23 prosenttia. Lapsien osuus Pohjois-Savon väestöstä taas on hieman pienempi kuin Suomessa keskimäärin.

On väitetty, että panostamalla perusterveydenhoitoon saaataisiin erikoissairaanhoidon kustannuksia pienemmäksi. Tämä vertailu ei tue väitettä, eikä korrelaatio näiden kahden välillä ole ollenkaan selvä laajemminkaan. Meillä molemmat kustannukset ovat korkealla tasolla, karkeasti viidenneksen korkeammat kuin Suomessa keskimäärin. Selkeä syy tälle on se, että meillä sairastavuus on muuta Suomea korkeampaa.

Suurimmat säästöt ovat myös saatavilla perusterveydenhoidosta ja erikoissairaanhoidosta. Kalleimpia kansansairauksia ovat

  • diabetes,
  • astma ja hengitystiesairaudet,
  • tuki- ja liikuntaelinsairaudet,
  • sydän- ja verisuonitaudit,
  • aivosairaudet
  • muistisairaudet,
  • mielialasairaudet sekä
  • syövät.

Pitäisi mielestäni keskittyä hoitamaan näitä sairauksia erityisen tehokkaasti ja ns. pienemmät vaivat tulisi saada hoidettua nopeutetulla prosessilla niin, että näille vakavammille jää enemmän aikaa. Pahetessaan kansantaudit aiheuttavat entistä enemmän hoitoa ja kustannuksia. Siksi niihin on tartuttavat ajoissa ja hoidettava kunnolla.

Pidemmällä aikavälillä kansantauteja on ehkäistävä, koska niitä on monelta osin mahdollista ehkäistä paremmilla elintavoilla. Kansantautien riskitekijöitä ovat ylipaino, tupakointi, alkoholi, verenpaine sekä suun terveys. Näihin kaikkiin voi vaikuttaa yksilö itse mutta myös yhteiskunnan tasolla. Tarvitaan tutkimusta, valistusta ja ennaltaehkäiseviä toimia. Kansantautien sairastavuuden vähentäminen toisi merkittäviä säästöjä yhteiskunnalle.

Hyvinvointialueen demokratia

Vaikuttaa siltä, että ihmiset eivät ole järin innostuneita uusista vaaleista ja hyvinvointialueista. Ilmassa on hieman epäluuloa ja pelkoa, että byrokratia lisääntyy ja kulut kasvavat. Pahimmassa tapauksessa näin voisi käydäkin. Paljon riippuu siitä, ketä valtuustoihin äänestetään.

Hyvinvointialueilla on nyt tuhannen taalan paikka osoittaa pelot ja epäluulo vääriksi. Hyvinvointialueet voivat uutena toimijana uudistaa palveluntuotannon ja hallinnon sekä ottaa käyttöön uudenlaisia vaikuttamisen tapoja. Näin voidaan vahvistaa luottamusta päätöksentekoon. Itse olen valmis ajattelemaan kaiken uudella tavalla. Se ei tarkoita, että maailma mullistuisi yhdellä kertaa vaan pikku hiljaa.

Nykyisen kaltaiset vaalit ovat olleet vaikuttamiskeino jo toistasataa vuotta mutta nykymaailmassa se ei pelkästään riitä. Ihmisten laajempi osallistuminen heitä kiinnostavien yhteiskunnallisten päätösten valmisteluun on alueille ja koko yhteiskunnalle valtava voimavara, sanoi Sitran yliasiamies Jyrki Katainen. Millä tavalla osallistumista voitaisiin lisätä?

Asukkailta tulisi tiedustella säännöllisesti mielipiteitä tulevista muutoksista ja asiakastyytyväisyydestä. Sisä-Savon kunnissa on testattu robottipuheluita. Kokeilussa robotti soitti kuntalaisille ja kysyi kuntaan liittyviä asioita. Tämän voisi ottaa kokeiluun myös koko maakunnassa. On paljon sote- ja pelastusalan kysymyksiä, joista robotti voisi kysellä puhelimitse. Ehkä robottipuheluiden antia voisi käyttää myös palveluntarpeen ennustamiseen.

Asiakas-/asukaspaneeleja voisi myös käyttää aktiivisesti. Paneelit voisi keskittyä johonkin tiettyyn palvelualueeseen ja sen kehittämiseen tai se voisi olla alueellinen toimija. Lopulliset päätökset tekee aina valtuusto mutta paneelit toisivat erityistä asiantuntemusta ja asiakasnäkemystä päätöksentekoon.

Näillä parilla esimerkillä jo voitaisiin parantaa ihmisten kuulemista. Maailmalla on tehty pilvin pimein demokratiaa uudistavia ja vahvistavia kokeiluja. Meidän tulee vaan löytää niistä meille toimivimmat ja sopivimmat. Miksei myös keksittäisi itse uusia vaikuttamisen keinoja?

Demokratiaa tulee vaalia ja kehittää. Muuten se, ennen pitkää, kuolee. Ihmiset kaipaavat enemmän vaikutusvaltaa ja osallisuutta. Äänestäminen neljän vuoden välein ei enää riitä.

Mielenterveydestä

Pohjois-Savon sote-palveluissa ehkä suurin haaste on korkea mielenterveyssairastavuus. Psykoosilääkkeiden käyttö on meillä Suomen korkeimpien joukossa. Pohjois-Savon 18–24-vuotiaista nuorista aikuisista mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneiden osuus on suurin koko maassa. Itsemurhien määrä on yksi korkeimmista. Tässä muutama esimerkki ikävistä tilastoista

Kovin tarkasti ei tiedetä, mistä Pohjois-Savon tilanne johtuu. Yleisesti mielenterveyttä uhkaavia tekijöitä tiedetään kyllä ja niitä on listattu kuvassa alla. Vastaavasti tiedetään myös mielenterveyttä suojaavia tekijöitä.

Mielenterveysongelmien hoitoa on Pohjois-Savossa haitannut palveluiden hajanaisuus. Jotain tehdään perusterveydenhuollon ja jotain erikoissairaanhoidon puolella mutta selkeää hoitopolkua ei välttämättä ole ollut. Mielenterveysongelmaisella on usein myös sosiaalitoimen palveluiden tarvetta.

On muistettava myös, että mielenterveysongelmilla on vaikutus sairaana olevan henkilön lisäksi hänen läheisiin. Lapsilla on esimerkiksi riski sairastua myös, jos jompi kumpi vanhemmista on sairastunut. Hoidon tulisi siksi ottaa huomioon myös sairaan läheiset.

Mielenterveysongelmien hoitaminen vaatii hyvin laaja-alaista otetta sekä sosiaali- että terveyspalveluiden suhteen. On perusteltua vaatia, että hoito paranee hyvinvointialueiden myötä, kun yksi ja sama taho järjestää palvelut.

Kun mielenterveys järkkyy, on ensiarvoisen tärkeää, että saa kontaktin hoitoon heti. Viikkokin on pitkä aika odottaa esimerkiksi masentuneena tai ahdistuneena. Kontakti voi olla soitto, chat-keskustelu tai puhelimen sovellus. Useissa tilanteissa nämä yhteydenottotavat ovat fyysistä tapaamista toimivampia. Ihmiselle on saatava turvallinen tunne, että asiat järjestyy. Toki ennen pitkää pitää päästä myös fyysisesti tapaamaan.

Parempi olisi tietysti, että mielenterveyden haasteet tunnistettaisiin jo ennen kuin ne äityvät pahemmiksi. Sote-henkilöstöä onkin koulutettava tunnistamaan ongelmat ajoissa, esimerkiksi oppilashuollossa ja kouluterveydenhuollossa.

Kolmannella sektorilla on myös suuri merkitys. Yhdistykset voivat mm. tarjota mielekästä tekemistä ja tilaisuuksia vertaistukeen. Sosiaalisella toiminnalla on merkittävä vaikutus ihmisten mielialaan ja hyvinvointiin.

Hyvinvointialueen rahat

Tässä kirjoituksessa esitetyt luvut ovat syksyn 2021 arvioita.

Pohjois-Savon kunnilta hyvinvointialueelle siirtyvät kustannukset ovat yhteensä n. 1052 miljoonaa euroa (4237 €/asukas), eli reilut miljardi euroa. Tästä pelastustoimen osuus on vajaat 20 miljoonaa euroa (84 €/asukas). Budjetti on iso ja siksi aluevaalien merkityskin on suuri.

Hyvinvointialueilla ei toistaiseksi ole verotusoikeutta vaan kaikki raha tulee valtiolta. Verotusoikeuden puuttuminen on valitettavaa mutta se ei ole hyvinvointialueiden päätettävissä. Valtio siis määrää kuinka paljon rahaa hyvinvointialue saa ja sillä on pärjättävä.

Valtionvarainministeriön (VM) tämän hetkisen arvion mukaan Pohjois-Savon hyvinvointialueen laskennallinen rahoitus tulee olemaan 1042 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa, että meillä on 10 miljoonan euron vaje budjetissa.

Hyvinvointialueen aloittaessa vuonna 2023 valtio tasaa tämän eron täysimääräisesti. Vuonna 2024 tasaus pienenee ja Pohjois-Savossa on löydettävä 2,5 miljoonan euron verran tehostettavaa tai säästettävää. Vuonna 2025 säästötarve on 5 miljoonaa euroa lisää ja edelleen vuonna 2026 lähes 3 miljoonaa euroa. Lähtötilanteen 10 miljoonan euron vaje on siis kyettävä kattamaan vuosien 2024-2026 aikana.

10 miljoonaa euroa on noin yksi prosentti hyvinvointialueen kustannuksista. Näin kuvattuna se ei kuulosta paljolta. Se vastaa suunnilleen Keiteleen sote-kustannuksia tai on hieman enemmän kuin kuopiolaisten vuosittaiset suun terveydenhuollon kustannukset. Näihin peilattuna se kuulostaa ehkä jo suuremmalta. Ei kukaan halua poistaa Keiteleeltä sote-palveluita tai viedä kuopiolaisilta hammashoitoa.

Itse näen, että yhden prosentin verran, ja enemmänkin, saadaan säästettyä tehokkailla palveluprosesseilla. Talouden kanssa on kuitenkin oltava tarkkana, koska talouspaine ei tule helpottamaan. Valtio tuskin antaa hyvinvointialueille yhtään enempää rahaa kuin on pakko.

——-

LISÄYS 28.12.2021: Hyvinvointialueen väliaikaisen valmistelutoimielimen (VATE) 13.12.2021 pitämän kokouksen pöytäkirjan mukaan Pohjois-Savon hyvinvointialueen 2023 tuloslaskelmaennuste on, laskentatavasta riippuen, 38-74 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Lisäksi, hyvinvointialueella ei ole, nykyisen lainsäädännön mukaan, lainanottovaltuutta vuodelle 2023, koska lainataso on jo valmiiksi niin korkea. Investoinnit on siis rahoitettava vuosikatteella ja siirtyvillä varoilla. Jotta vuosikate olisi riittävä investointeja varten tulee sopeuttamista lisätä vähintään 20 miljoonalla eurolla.

Todellinen sopeuttamisen tarve vuonna 2023 on siis ainakin n. 60 miljoonaa euroa. Tämä on jo suurempi haaste, joista pelkillä tehokkailla prosesseilla ei selvitä. On ilmeistä, että jostain on myös, suoraan sanoen, leikattava, jos valtion rahoitus ei lisäänny.

——-

Pitäisin hyvänä kehityksenä, että hyvinvointialueet saisivat verotusoikeuden. Silloin hyvinvointialueella voitaisiin aidosti tehdä arvovalintoja siitä halutaanko hieman korkeampaa verotusta ja parempaa palvelua vai halutaanko asukkaita palvella rimaa hipoen lainsäädännön minimitasolla. Nyt tämän valinnan tekee valtiotaso.