Talouden sopeuttaminen on aloitettava heti

Hyvinvointivaltion rahoittaminen edellyttää vahvaa julkista taloutta. Talouden heikko kehitys rapauttaa palveluiden ja sosiaaliturvan rahoitusta. Työikäisen väestön vähentyminen aiheuttaa paineita julkiselle taloudelle, ja pula osaavasta työvoimasta näkyy jo useilla aloilla. Talouspolitiikan arviointineuvoston mukaan valtiontalouden vuosittainen sopeutustarve on 0,4-0,6 prosenttia bruttokansantuotteesta seuraavien kahden vaalikauden aikana. Valtiovarainministeriön arvio on 9 miljardia euroa samalle ajalle. Karkeasti sopeuttamistarve on noin miljardi euroa vuosittain seuraavat 8-10 vuotta.

Sopeutustarve on niin suuri, että se edellyttää sekä veronkorotuksia että menosäästöjä. Talouskasvun kiihtyminen ja työllisyysasteen kasvu vähentäisivät sopeutustarvetta mutta pelkästään sen varaan ei voi taloudenhoitoa jättää. Veronkorotukset on toteutettava niin, että ne haittaavat mahdollisimman vähän Suomen tulevaisuuden menestysmahdollisuuksia. Tavoitteena tulee olla verotuksen painopisteen siirtäminen työn ja yrittämisen sijaan ympäristö- ja terveyshaittojen sekä kulutuksen verottamiseen.

Yritys- ja verotuista on mahdollista säästää vähintään miljardi euroa, jopa useampikin miljardi. Julkisia hankintoja tehdään vuosittain yhteensä 45 miljardin euron edestä eikä niiden kustannustehokkuutta juurikaan seurata. Valtiovarainministeriön arvion mukaan hankintoja tehostamalla voisi säästää 500 miljoonaa euroa. Nämä vain kaksi esimerkkiä mutta kattaisivat jo vähintään kuudesosan sopeuttamistarpeesta.

Valtiovarainministeriö on julkaissut meno- ja rakennekartoituksen sekä verokartoituksen, jotka osoittavat, että mahdollisten toimenpiteiden kirjo on laaja. Nyt tarvitaan vain rohkeutta toteuttaa tasapainottaminen. Pidän valtiovarainministeriön avausta ansiokkaana työnä.

Pelkkä leikkaaminen kuitenkin näivettää ja tekee meistä heikompia. Rakenteellisilla uudistuksilla vastataan markkinoiden muutoksiin ja tarpeisiin mutta niillä voidaan myös saavuttaa säästöjä. Rakenteelliset uudistuvat vaativat panostuksia esimerkiksi koulutukseen ja tutkimukseen. Sosiaaliturvaa uudistamalla on mahdollista parantaa työnteon kannustimia ja näin vähentää julkisen talouden menopaineita.

Talous on kuitenkin vain väline. Sen on tuettava ihmisten hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä istuttava ympäristön kantokyvyn asettamiin rajoihin.

Lisää liikuntaa

Kaksi kolmasosaa suomalaisista liikkuu liian vähän. Liikkumattomuus lisää riskiä monille kansansairauksille ja UKK-instituutin mukaan liikkumattomuuden kustannukset Suomessa ovat yli kolme miljardia euroa. Liikunnan hyödyt ovat mittavat. Sen ansiosta olemme terveempiä ja toimintakykyisempiä. Liikunta luo yhteisöllisyyttä ja vähentää syrjäytymistä. Arkiliikunta vähentää myös ympäristökuormitusta.

Kansanterveyden kannalta tärkeintä on riittävä liikunta arjessa mutta yhteiskuntamme ei kannusta liikkumaan riittävästi. Tuoreimman henkilöliikennetutkimuksen mukaan yli puolet henkilöautolla tehdyistä matkoista on alle 10 kilometriä. Miksei lyhyitä matkoja tehtäisi jalan tai pyörällä? Kävely ja pyöräily vähentäisi liikkumattomuuden ongelmia jo merkittävästi.

Kunnat ja kaupungit ovat heränneet kehittämään kevyttä liikennettä. Valtion vuoden 2023 liikennebudjetista kävelyn ja pyöräilyn edistämiselle on varattu vain 3,5 miljoonaa euroa, mikä on aivan liian vähän. Kevyen liikenteen osuutta liikennebudjetista tulisi kasvattaa merkittävästi seuraavalla kaudella.

Liikunnalliseen elämäntapaan kasvaminen alkaa jo lapsena. Varhaiskasvatuksessa liikutaan leikkien ohessa. Liikkuva koulu -ohjelma on hyvä mutta ei riittävä toimenpide. Ohjattua, ja myös omaehtoista, liikuntaa on tarve lisätä kouluissa sekä varhaiskasvatuksessa. Varsinkin peruskoulun alaluokilla liikuntatuntien määrää voisi lisätä. Koululiikunnan tulee olla liikkumiseen rohkaisevaa ja positiivista toimintaa. En ole edes varma onko sitä tarve arvioida numeroin.

Urheiluseurojen rooli lasten liikuttajina on myös merkittävä mutta suurella osalla seuroista resurssit ovat vaatimattomat. Liikunnan rahoitus valtion budjetissa on noin 150 miljoonaa euroa mutta se ei mielestäni näy riittävästi urheiluseuroissa asti. Rahoituksen taso on säilytettävä mutta tukea tulisi kohdentaa enemmän seurojen toimintaan. Harrastamisen kustannukset ovat nousseet viimeisen 10 vuoden aikana rajusti ja tukea tulisi varsinkin kohdentaa kustannusten kohtuullistamiseen.

Liikunnan lisääminen on varmasti yksi helpoimmista keinoista pienentää sote-menojen kasvupainetta ja tuottaa säästöjä valtiontaloudelle. Liikunnan lisääminen ei välttämättä tarkoita valtion budjetin kasvattamista mutta budjetin rahoja on suunnattava uudella tavalla. Liikunta on kuitenkin paljon muutakin kuin säästettyjä euroja. Liikunta on ennen kaikkea hauskaa.

Aluepelastuslautakunta 27.1.2022

Vuorela-Toivala (Sorsasalo) pelastusaseman perustaminen

AVI on edellyttänyt epäkohtien korjaamista Vuorelan, Toivalan ja Sorsasalon palvelutason osalta. Käytännössä tämä tarkoittaa uuden paloaseman perustamista Sorsasaloon. Ehdotus on tilojen vuokraaminen osoitteesta Virranniementie 14 Sorsasalosta.

Sorsasalon asema toimii 0+2 vahvuudella 24/7 työaikamuodossa, jotta se vastaa Vuorela-Toivala-Sorsasalo ja 5-tien liikennealueen sekä AVI:n edellyttämiin tarpeisiin. Sinne tulee myös letkujen pesupaikka, mikä on tärkeä lisä. Uusi paloasema edellyttää kahdeksan uutta virkaa. Ajatus on, että puolet kustannuksista kattaa Siilinjärven kunta ja toinen puoli kustannuksista jakautuu kaikille maakunnan kunnille.

Lisätalousarvio

Lisätalousarviossa on yllä mainitun lisäksi varallaolon muutoksen vaatimia uusia palolaitoksia. Lisätalousarvio on reilut 900 000 euroa. Varsin selkeä ja välttämätön kokonaisuus.

Oikaisuvaatimus

Varkauden kaupunki on tehnyt oikaisuvaatimuksen lautakunnan päätöksestä liittyen varallaolon kompensointiin. Oikaisuvaatimuksen mukaan yksi päätöksentekoon osallistunut henkilö on ollut esteellinen. Näin ei missään nimessä ole.

Kokouksessa ei ole tällä kertaa mitään erityisen jännittävää.

Jos tulee herää kysymyksiä niin minuun voi olla yhteydessä. Esityslista löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Muista äänestä tänään aluevaaleissa

Pohjois-Savossa sairastavuus on yksi maamme suurimmista ja meidän sote-kulut ovat Suomen korkeimpien joukossa.

Hyvinvointialueen valtuuston päätöksillä on merkitystä meidän

  • Hyvinvointiin,
  • Terveyteen,
  • Talouteen,
  • Turvaan.

Juuri siksi on tärkeää, että käytät ääntäsi.

Näissä vaaleissa on paljon ehdokkaita, joista valita. Varmasti löytyy jokaiselle sopiva ehdokas.

Muista käydä äänestämässä tänään!

Mukaan äänestämään tarvitset vain henkilöllisyystodistuksen. Äänestyspaikkasi näet sinulle saapuneesta äänioikeusilmoituksesta. Oman äänestyspaikkasi voit kysyä myös vaalipalvelunumerosta 0800 9 4770 tai tarkastaa sen osoitteessa https://aanestyspaikat.fi/

Aluevaalit

Olen ehdokkaana tulevissa aluevaaleissa. Tässä tekstissä kokoan omia ajatuksiani hyvinvointialueen tärkeistä asioista. Kirjoitus voi päivittyä myös myöhemmin.

1. Valtuutetut edustavat koko hyvinvointialuetta

Olen sitä mieltä, että valtuutetut eivät voi olla, pelkästään, oman kuntansa tai alueensa edunajajia. Se johtaa huonoihin, osaoptimoituihin, päätöksiin ja aiheuttaa myös huonoa ilmapiiriä. Valtuutetut tuovat päätöksentekoon asiantuntemusta omilta seuduiltaan mutta päätökset on tehtävä koko hyvinvointialueen, ja sen asukkaiden, edun mukaisesti.

2. Nopea palvelun tarpeen arvionti

Kun asiakas kokee tarvitsevansa sote-palveluita, on hänen saatava kontakti palveluun nopeasti. Tämän kontaktin perusteella on kyettävä tekemään pikainen palvelun tarpeen arviointi. Tämän jälkeen, luonnollisesti, ohjataan tarpeenmukaisiin palveluihin, tarpeen vaatimassa ajassa. Kontakti ja palvelun tarpeen arviointi voidaan hyvin usein tehdä ilman fyysistä kontaktia joko netissä, puhelimen sovelluksella tai puhelinsoitolla. Usein voi olla, että asia ratkeaa jo tässä vaiheessa. Kontaktin saaminen ja jatkon ratkaiseminen pikaisesti on tärkeää toiminnan tehokkuuden ja taloudellisuuden vuoksi mutta myös siksi, että asiakkaan ei tarvitse jäädä epätietoisena itse pähkäilemään ongelman tai sairauden kanssa.

3. Ulkomainen työvoima

Hyvinvointialueen on syytä rakentaa heti alkuvaiheessa prosessi kuinka ulkomaista työvoimaa hankitaan hyvinvointialueen tehtäviin. On selvää, että kotimainen työvoima ei riitä kattamaan kasvavaa palveluntarvetta, kun väestö ikääntyy ja henkilöstöä eläköityy vauhdilla. Samalla on tietysti määriteltävä kuinka varmistetaan työvoiman riittävä ammattitaito ja kielitaito.

4. Pelastustoimen riittävät resurssit

Pelastustoimen palvelut ovat sellaisia, joita monikaan ei välttämättä tarvitse usein, mutta kun tarvitsee niin silloin on toimittava nopeasti. Pelastustoimi tuo myös turvallisuuden tunnetta asukkaiden keskuuteen. On tärkeää, että pelastuspalvelut ovat riittävän kattavasti ja laajasti levittäytyneet koko hyvinvointialueen alueelle, jotta apu saapuu viivytyksettä paikalle.

5. Ennaltaehkäisy ja hyvinvoinnin edistäminen

Ennaltaehkäisyssä ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä hyvinvointialueella että kunnilla on roolinsa. Tähän on rakennettava mutkaton ja toimiva yhteistyömalli, mikä palvelee asukkaita koko hyvinvointialueella.

Aluevaalien vaalikonevastauksia

Listaan tähän vaalikonevastauksiani. Tämä päivittyy sitä mukaan, kun vaalikoneita julkaistaan. Vastaukset saa auki klikkaamalla median nimeä. Vastaukset avautuvat uuteen ikkunaan.

Pohjois-Savon pelastustoimi hyvinvointialueella

Pelastustoimi siirtyy myös hyvinvointialueelle. Olen itse tällä hetkellä Pohjois-Savon aluepelastuslautakunnan jäsen. Pelastuspalvelut on noin 20 miljoonan euron osuus koko hyvinvointialueen taloudesta. Alle kaksi prosenttia mutta silti äärimmäisen tärkeä osa-alue.

Pelastustoimella on neljä merkittävää tehtävää

  1. Onnettomuuksien ennaltaehkäisy,
  2. pelastustoiminta,
  3. väestönsuojelu ja
  4. varautuminen.

Helposti ajatellaan pelkkiä tulipaloja ja kolareita mutta pelastustoimi on hyvin paljon myös valvontaa, koulutusta, neuvontaa ja viestintää. Pyrkimyksenä on ennaltaehkäistä onnettomuuksia.

Pelastustoimen budjetti on varsin pieni eikä siinä juuri ole varaa vähentää. Päinvastoin, menot kasvavat tulevina vuosina, kun varallaolo joudutaan järjestämään uudella tavalla. Entinen varallaolo-malli on todettu lainvastaiseksi. Päätimme asiasta viime syksynä. Päätöksen mukaan perustetaan uusia 24/7 paloasemia yhteensä seitsemän. Tätä varten tarvitaan 57 uutta virkaa Pohjois-Savon alueelle. Virkoja ei perusteta yhdellä kertaa, se ei olisi edes mahdollista.

Aluepelastuslautakunnassa toimiessani olen huomannut, että pelastustoimen taloudelliset resurssit halutaan turvata ja tästä poliittiset ryhmät vaikuttavat olevan samoilla linjoilla. Toki talouden haasteet ovat läsnä myös pelastustoimessa mutta luotan, että tähän rahat löytyy. Suurin haaste tulevina vuosina tuleekin olemaan henkilöstön riittävyys.

Jaksamisen sekä työkyvyn tukeminen ja vahvistaminen ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta saamme pidettyä nykyisen henkilöstön ja houkuteltua uusia pelastajia Pohjois-Savoon. Uusi varallaolomallikin on rakennettu niin, että ne olisivat entistä houkuttelevimpia hakijoille.

Pohjois-Savon hyvinvointialueen kustannusten koostumus

Tässä tarkastellaan Pohjois-Savon sote-kustannuksia (€/asukas) suhteessa Manner-Suomen vastaaviin. Asukaskohtaiset kustannukset ovat helppo ymmärtää ja ne on helposti vertailtavissa. On hyvä huomioida, että kustannukset eivät kerro palvelun laatua.

Asukaskohtaisiin kustannuksiin vaikuttaa väestön rakenne, joten ne eivät välttämättä anna aina oikeaa kuvaa. Esimerkiksi, jos 10 asukkaan joukossa on yksi vanhus ja hänen palveluihin käytetään 5000 euroa niin tämä tekee 500 €/asukas. Toisessa 10 asukkaan paikassa voi olla viisi vanhusta ja heihin käytetään sama 5000 euroa per vanhus. Tämä tekisi yhteensä 25 000 euroa ja 2500 €/asukas.

Näistä puutteista huolimatta asukaskohtaiset kustannukset ovat yksi tarpeellinen indikaattori.

Pohjois-Savon sote-kustannukset vuonna 2020 olivat 4176 €/asukas, mikä oli 15 prosenttia korkeampi kuin Suomessa keskimäärin. Erityisen kallista meillä Pohjois-Savossa vaikuttaisi olevan kotihoito, perusterveydenhoito, erikoissairaanhoito ja ikääntyneiden hoito.

Osittain kustannusten eroja selittää Pohjois-Savon ikärakenne. Meillä yli 64-vuotiaita on n. 26 prosenttia väestöstä, kun se Suomessa on keskimäärin 23 prosenttia. Lapsien osuus Pohjois-Savon väestöstä taas on hieman pienempi kuin Suomessa keskimäärin.

On väitetty, että panostamalla perusterveydenhoitoon saaataisiin erikoissairaanhoidon kustannuksia pienemmäksi. Tämä vertailu ei tue väitettä, eikä korrelaatio näiden kahden välillä ole ollenkaan selvä laajemminkaan. Meillä molemmat kustannukset ovat korkealla tasolla, karkeasti viidenneksen korkeammat kuin Suomessa keskimäärin. Selkeä syy tälle on se, että meillä sairastavuus on muuta Suomea korkeampaa.

Suurimmat säästöt ovat myös saatavilla perusterveydenhoidosta ja erikoissairaanhoidosta. Kalleimpia kansansairauksia ovat

  • diabetes,
  • astma ja hengitystiesairaudet,
  • tuki- ja liikuntaelinsairaudet,
  • sydän- ja verisuonitaudit,
  • aivosairaudet
  • muistisairaudet,
  • mielialasairaudet sekä
  • syövät.

Pitäisi mielestäni keskittyä hoitamaan näitä sairauksia erityisen tehokkaasti ja ns. pienemmät vaivat tulisi saada hoidettua nopeutetulla prosessilla niin, että näille vakavammille jää enemmän aikaa. Pahetessaan kansantaudit aiheuttavat entistä enemmän hoitoa ja kustannuksia. Siksi niihin on tartuttavat ajoissa ja hoidettava kunnolla.

Pidemmällä aikavälillä kansantauteja on ehkäistävä, koska niitä on monelta osin mahdollista ehkäistä paremmilla elintavoilla. Kansantautien riskitekijöitä ovat ylipaino, tupakointi, alkoholi, verenpaine sekä suun terveys. Näihin kaikkiin voi vaikuttaa yksilö itse mutta myös yhteiskunnan tasolla. Tarvitaan tutkimusta, valistusta ja ennaltaehkäiseviä toimia. Kansantautien sairastavuuden vähentäminen toisi merkittäviä säästöjä yhteiskunnalle.

Hyvinvointialueen demokratia

Vaikuttaa siltä, että ihmiset eivät ole järin innostuneita uusista vaaleista ja hyvinvointialueista. Ilmassa on hieman epäluuloa ja pelkoa, että byrokratia lisääntyy ja kulut kasvavat. Pahimmassa tapauksessa näin voisi käydäkin. Paljon riippuu siitä, ketä valtuustoihin äänestetään.

Hyvinvointialueilla on nyt tuhannen taalan paikka osoittaa pelot ja epäluulo vääriksi. Hyvinvointialueet voivat uutena toimijana uudistaa palveluntuotannon ja hallinnon sekä ottaa käyttöön uudenlaisia vaikuttamisen tapoja. Näin voidaan vahvistaa luottamusta päätöksentekoon. Itse olen valmis ajattelemaan kaiken uudella tavalla. Se ei tarkoita, että maailma mullistuisi yhdellä kertaa vaan pikku hiljaa.

Nykyisen kaltaiset vaalit ovat olleet vaikuttamiskeino jo toistasataa vuotta mutta nykymaailmassa se ei pelkästään riitä. Ihmisten laajempi osallistuminen heitä kiinnostavien yhteiskunnallisten päätösten valmisteluun on alueille ja koko yhteiskunnalle valtava voimavara, sanoi Sitran yliasiamies Jyrki Katainen. Millä tavalla osallistumista voitaisiin lisätä?

Asukkailta tulisi tiedustella säännöllisesti mielipiteitä tulevista muutoksista ja asiakastyytyväisyydestä. Sisä-Savon kunnissa on testattu robottipuheluita. Kokeilussa robotti soitti kuntalaisille ja kysyi kuntaan liittyviä asioita. Tämän voisi ottaa kokeiluun myös koko maakunnassa. On paljon sote- ja pelastusalan kysymyksiä, joista robotti voisi kysellä puhelimitse. Ehkä robottipuheluiden antia voisi käyttää myös palveluntarpeen ennustamiseen.

Asiakas-/asukaspaneeleja voisi myös käyttää aktiivisesti. Paneelit voisi keskittyä johonkin tiettyyn palvelualueeseen ja sen kehittämiseen tai se voisi olla alueellinen toimija. Lopulliset päätökset tekee aina valtuusto mutta paneelit toisivat erityistä asiantuntemusta ja asiakasnäkemystä päätöksentekoon.

Näillä parilla esimerkillä jo voitaisiin parantaa ihmisten kuulemista. Maailmalla on tehty pilvin pimein demokratiaa uudistavia ja vahvistavia kokeiluja. Meidän tulee vaan löytää niistä meille toimivimmat ja sopivimmat. Miksei myös keksittäisi itse uusia vaikuttamisen keinoja?

Demokratiaa tulee vaalia ja kehittää. Muuten se, ennen pitkää, kuolee. Ihmiset kaipaavat enemmän vaikutusvaltaa ja osallisuutta. Äänestäminen neljän vuoden välein ei enää riitä.

Päihdepalvelut

Kirjoitin vasta mielenterveyspalveluista ja nyt päihdepalveluista. Minulle nämä molemmat ovat erittäin tärkeitä ja hieman henkilökohtaisiakin aiheita. Nämä ovat tärkeitä myös siksi, että erityisesti mielenterveys- ja päihdepalveluissa riittävä ja oikea-aikainen palvelu tuo hyviä hoitotuloksia sekä taloudellista säästöä, eli tehokkuutta.

Päihderiippuvuus on sairaus ja siihen on saatava asianmukaista hoitoa. Kuntien tarjoamat palvelut ovat kuitenkin vaihtelevia. Nykyisin päihdeongelmaiset ovat hyvin epätasa-arvoisessa asemassa asuinkuntansa mukaan. Yksi esimerkki erilaisista panostuksista päihdepalveluihin on alla olevassa kuvassa.

Lähde: Sotkanet

Hyvinvointialueiden myötä päihdeongelmaisten on mahdollista päästä tasa-arvoisempaan asemaan riippumatta asuinkunnasta. Se edellyttää kuitenkin sen mukaisia päätöksiä hyvinvointialueen valtuustolta.

Pelkästään alkoholin aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle ovat, THL:n arvion mukaan, noin 2 miljardia euroa vuodessa. Huumeiden aiheuttamat kustannuksetkin ovat sadoissa miljoonissa. Pohjois-Savon alueella lähes kolmasosa 20-64-vuotiaista aikuisista käyttää liikaa alkoholia. Huumeiden käytöstä minulla ei ole lukuja. Joka tapauksessa, kyseessä on taloudellisesti ja kansanterveyden kannalta merkittävä asia.

Päihde- ja mielenterveyspalvelujen tarjoaminen päihdeongelmaisille tutkitusti vähentää sote-kustannuksia ja kuolemanriskiä.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ainakin seuraavat asiat:

  1. Päihdeongelmiin on tartuttava oikea-aikaisesti.
  2. Päihde- ja mielenterveyspalveluissa on varmistettava riittävät resurssit sekä palveluiden saatavuus ja integrointi.
  3. Sote-henkilöstön päihdeosaaminen on varmistettava ja sitä on ylläpidettävä
  4. Päihdeongelmat eivät ole vain henkilökohtaisia vaan vaikuttavat negatiivisesti myös läheisiin. Tämä tulee ottaa huomioon palveluissa.