Olen ehdolla eduskuntavaaleissa

Olen ehdolla kevään eduskuntavaaleissa. Tämä ei ollut alunperin suunnitelmissani mutta nyt koen, että Suomen tämänhetkisessä tilanteessa minulla voisi olla tarvittavaa osaamista ja näkemystä. Ehdokkuus tuli eteeni varsin nopeasti mutta minulla on varsin selkeät painotukset, mitä tulevalla hallituskaudella pitäisi ainakin saada aikaan. Alla lyhyesti:

  1. Valtiontalouden sopeuttaminen on välttämätöntä. Talouden tasapaino saavutetaan 8-10 vuoden aikana. Suomeksi sanottuna menoja on leikattava. Samalla, kun taloutta sopeutetaan, taloutta on myös uudistettava tehokkaammaksi, joustavammaksi ja työntekoon kannattavammaksi. Edistetään talouden rakennemuutosta vähäpäästöiseksi ja ympäristöystävällisemmäksi markkinaehtoisesti ja teknologianeutraalisti.
  2. Sopeuttamista tuskin voidaan tehdä pelkästään menoja leikkaamalla vaan myös tuloja on lisättävä. Vähennetään mahdollisuuksien mukaan työn ja yrittämisen verotusta ja siirretään verotusta haitta- ja kulutusveroihin. Myös esimerkiksi kiinteistöveron minimitasoa kannattaisi nostaa.
  3. Talouden sopeutus edellyttää priorisointia, koska kaikkialta leikkaaminen vain näivettää. Suomen menestys perustuu osaamiseen ja siksi on tärkeää panostaa koulutukseen ja tutkimukseen.
  4. Toinen priorisoinnin kohde on ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen torjunta. Puhdas teknologia ja puhtaan teknologian tuotteet ovat Suomelle merkittävä vientisektori, ja se voi olla sitä entistä suuremmin tulevaisuudessa kunhan teemme oikeita ratkaisuja. Tämä tuo Suomeen uutta liiketoimintaa ja työtä.
  5. Koska liikunnan ja urheilun ennaltaehkäisevä ja parantava vaikutus ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle on merkittävä, panostaisin erityisesti lasten ja nuorten liikuntaan. Harrastamisen hinta on kasvanut vuosi vuodelta ja on tehnyt harrastamisen jo toisille mahdottomaksi. Myös lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Näiden ongelmien korjaamiseksi on aika löytää ratkaisuja.

Kirjoittelen näistä ja varmasti muistakin aiheista seuraavien viikkojen aikana lisää.

Liikunta ja lapset

Tuoreen tutkimuksen mukaan noin puolet 6–8-vuotiaista lapsista liikkuu kaksi tuntia päivässä. Viimeisin liikuntasuositus on 3 tuntia päivässä, joten tulos ei ole erityisen hyvä. Ikävää tutkimuksessa oli myös se, että perheen tulo- ja koulutustaso vaikuttaa lasten, varsinkin poikien, liikunnan määrään.

Varsinkin ohjattu liikunta jää vähäisemmäksi matalan tulo- ja koulutustason perheissä. Ei lasten liikunnan tarvitse aina olla ohjattua. Lasten omatoiminen liikkuminen on todella hyvä asia, mutta ohjatulla liikunnallakin on paikkansa. Ohjatuissa liikuntaryhmissä tulee uusia kaverisuhteita ja vanhatkin kaverisuhteet syventyvät. Hyvässä ohjatussa liikuntaryhmässä opitaan myös levon ja ravinnon tärkeydestä.

On selvää, että lasten liikunta ei saa olla tuloriippuvaista. Kunta voi mahdollistaa lasten ohjatun liikumisen mm. tukemalla urheiluseuroja tai järjestämällä itse ohjattua liikuntaa. Pidän seurojen toiminnan tukemista parempana vaihtoehtona.

Edulliset tai maksuttomat liikuntapaikat on merkittävä tapa tukea seuroja. Seurat saavat myös rahallista tukea toimintaansa. Tuki jaetaan päätettyjen kriteerien mukaan kunnassa toimiville seuroille. Siilinjärvellä liikuntatoimen avustuksia jaetaan vajaat 40 000 euroa. Tästä reilut 30 000 euroa menee seuroille yleis-, ohjaaja- ja koulutusavustuksina. Jos se minusta olisi kiinni, voisi avustusmäärä olla suurempikin.

Jos kunnan tavoitteena on, että lapset pääsevät liikuntaharrastusten pariin tulotasosta riippumatta, pitäisikö tukien jakotapa olla erilainen? Voisiko seurojen tuki, tai osa siitä, olla liikuntaseteleitä? Lapsiperheelle annettaisiin liikuntaseteli, joka menisi lapsen mukana seuralle. Seura saisi seteliä vastaan korvauksen kunnalta. Tällainen malli on kuulema käytössä Australiassa. Itse pitäisin tällaista ajatusta ainakin selvittämisen arvoisena.

Lapsilla on oltava oikeus päivähoitoon

(Julkaistu Uutis-Jousessa 11.10.2012)

Subjektiivista päivähoito-oikeutta ollaan kovin innokkaasti poistamassa näidenkin vaalien alla, vaikka siitä ei kunnanvaltuustoissa päätetäkään. Perinteinen argumentti on, että lapsen paikka on kotona. Jotkut jopa väittävät, että päivähoito on lapselle vahingollista. Näkemys on kuitenkin vanhanaikainen ja hyvin yksipuolinen.

Tutkimuksissa on mm. osoitettu, että päivähoidolla on positiivinen vaikutus lapsen oppimistuloksiin myöhemmällä iällä. Päivähoito myös parantaa heikommista kotioloista tulleiden lapsien matemaattisia ja kielellisiä taitoja. Päivähoidolla voidaan siis osoittaa olevan positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykseen. Ja lapsi on tässä se tärkein.

Saisiko lasta sitten viedä päivähoitoon, vaikka toinen vanhemmista olisi kotona? Totta kai, jos vanhemmat kokevat sen lapsen parhaaksi. Ja vanhemmat tietävät lapsensa edun paremmin kuin poliitikko tai viranomainen.

Kotihoidon tuki ja tuen kuntalisä antavat yleensä vanhemmille valinnan mahdollisuuden mutta on myös tilanteita, jolloin kotihoito ei siltikään ole mahdollista. Kotona hoitamisen esteenä voi olla useita syitä, esimerkiksi sairaudet.

Päivähoidon ei tietenkään pidä olla maksutonta mutta subjektiivinen oikeus päivähoitoon täytyy säilyttää.

Toni Juvonen (Vihr.)