Eduskuntavaalien lopputulos

Vaalit on nyt käyty ja voittajia olivat kokoomus, perussuomalaiset ja SDP. Vihreiden tulos oli todella huono ja menetimme seitsemän paikkaa. Oma äänimääräni oli 338 ääntä, mikä oli lyhyen ja pienen budjetin kampanjalle ihan mukava tulos. Kiitos minua äänestäneille, olen kiitollinen jokaisesta äänestä!

Vaalit on minulle aina vähän hankalat, koska en ole erityisen hyvä myymään itseäni tai mitään muutakaan. Jos haluaa tulla valituksi niin se kuitenkin kuuluu asiaan ja ymmärrän sen. Viestini ja teemani saavutti kuitenkin tällä kertaa ihmisiä ja sain myös hyvää palautetta niistä. Kommentoin vaalitulosta lyhesti Uutis-Jouselle.

Minusta vihreiden viesti näissä vaaleissa ja viime vuosina yleisemminkin on ollut liian kapea. On painotettu ainoastaan ilmastoa ja luontoa mutta tarjottu heikosti ratkaisuja muihin asioihin. Erityisesti taloudesta pitäisi olla vahvempi ote. Itse olen sitä yrittänyt tuoda esille jatkuvasti vaalikampanjoissa ja paikallispolitiikassa.

Mielestäni Osmo Soininvaaran kirjoitus Verde-lehdessä oli niin osuva, että siihen ei ole lisättävää enkä ala sitä tässä toistamaan. Puolueen on otettava nyt opiksi ja kehityttävä.

Kiitos vielä äänistä ja tuesta!

Ajatuksia luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta

Koko elämämme on riippuvainen luonnosta ja sen palveluista. Luonto on meidän kaikkien ruoan, terveyden ja vaurauden perusta. Vuosikymmenien ajan olemme kuluttaneet yli luonnon kantokyvyn. Esimerkiksi suomalaisten elintapa vaatisi neljä maapalloa. Ylikulutuksella tulee olemaan vaikutuksia meidän ja tulevaisuuden sukupolvien hyvinvointiin.

Ilmastonmuutos nostaa lämpötiloja globaalisti ja aiheuttaa muun muassa kuivuutta, tulvia, merenpinnan nousua ja sään ääri-ilmiöitä. Vaikutukset eri puolilla maapalloa ovat erilaiset mutta sillä on seurauksia kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin. Ilmastonmuutos aiheuttaa luontokatoa ja luontokato heikentää luonnon sopeutumista ilmaston lämpenemiseen.

Koska tämä kaikki on ollut jo tiedossa, miksi ei ole toimittu aikaisemmin? Markkinatalous on toistaiseksi ollut toimivin talousjärjestelmä mutta sekään ei ole täydellinen. Luonto ja ilmasto ovat julkishyödykkeitä, joilla on ulkoisvaikutuksia. Hyödykkeiden luonteesta johtuen luonnon arvo ei näy hinnoissa ja sitä käytetään voimakkaammin kuin olisi järkevää.

Luontokato ja ilmastonmuutos ei siis pysähdy itsestään markkinoiden ohjaamana vaan se vaatii poliittisia päätöksiä. Poliittisin toimin voidaan korjata markkinoita ja velvoittaa toimijat huomioimaan aiheuttamansa vahinko. Poliitikot ovat toistaiseksi olleet heikkoja, eikä ole ollut uskallusta toteuttaa riittävän kunnianhimoista politiikkaa. Jos haluamme pelastaa hyvän elämän edellytykset, nyt on pakko.

Suomessa osa poliittisista ryhmistä nillittää miksi tuo maa ei tee mitään ja me teemme jo liikaa. Tämä kuvastaa vapaamatkustajaongelmaa. Ongelman ydin on siinä, että tekemättömyyden kustannukset eivät rajoitu vain vastuunpakoilijalle vaan globaalisti kaikille. Ratkaisu ongelmaan ei ole, että mekin lopetamme tavoittelemasta parempaa.

Me voimme tehdä oman osamme ja näin näyttää esimerkkiä. Voimme samalla ottaa tästä taloudellisen hyödyn itsellemme. Elinkeinoelämä on todennut, että kunnianhimoiset tavoitteet edistävät vientiteollisuuden kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla. Voimme myös vaikuttaa kansainvälisissä neuvotteluissa niin, että muutkin tekisivät osansa.

Varmaa on ainakin se, että tekemättömyys johtaa kurjuuteen. Itsekkäästi ajatellen ehkä minun ikäinen ja vanhempi väestö selviytyy alta pois varsin hyvissä oloissa. Ministeri Harakka on kuitenkin sanonut hienosti: ”Päättäjän todellisia toimeksiantajia ovat tulevat sukupolvet.” Siksi vastuunpakoilu ei minulle maistu.

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuminen edellyttää suojelua ja ennallistamista. Tämä ei kuitenkaan riitä, jos tuotanto- ja kulutustottumuksemme eivät muutu. Raha ohjaa päätöksiämme enemmän kuin monet myöntävät. Siksi haitat pitää kyetä hinnoittelemaan tuotteiden ja palveluiden hintoihin. Tätä varten tarvitaan lisää ja parempaa tietoa haitoista ja niiden vaikutuksista. BKT:n lisäksi tarvitaan mittareita luontopääoman kehityksestä, ja nämä pitää ottaa osaksi päätöksentekoa. Ongelmien luonteen vuoksi tarvitaan myös kattavaa kansainvälistä yhteystyötä.


Maailmankuulu taloustieteilijä Partha Dasgupta teki Britannian hallitukselle merkittävän raportin luonnon ja talouden yhteydestä. Luonnonvarakeskus on tehnyt raportista Suomen version. Suosittelen raportteihin tutustumista.

Mistä lisää hyvinvointia Suomeen?

Pienenä avoimena taloutena Suomen hyvinvointi perustuu suurelta osin vientiteollisuuteen. Siksi Suomen tulee toimia niin, että vientiteollisuus myös menestyy globaaleilla markkinoilla hyvin. Suomi ei juurikaan voi kilpailla halvimmalla hinnalla tai bulkkituotteilla. Maailmalta löytyy aina edullisempia tuottajia.

Suomen etuna on sen sijaan osaaminen. Siksi meidän kannattaa keskittyä korkean osaamisen ja lisäarvon tuotteisiin ja palveluihin. Osaamista pitää vaalia ja kasvattaa edelleen. Tämä edellyttää panostuksia koulutukseen kaikilla portailla sekä tutkimus- ja tuotekehitystyöhön. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että kaikki osaaminen ja tieto ei asu Suomessa. Siksi meidän kannattaa tehdä yhteistyötä globaalisti sekä houkutella ja helpottaa ulkomaisen työvoiman saamista Suomeen.

Suomen toinen etu on puhtaat teknologiat. Elinkeinoelämän tilaaman selvityksen mukaan Suomen vihreän viennin tuottamat päästövähennykset ylittävät jo nyt kansallisesti syntyvät päästöt mutta voimme olla vielä merkittävästi suurempi tekijä globaaleilla puhtaan teknologian markkinoilla. Suomella on tarjota ratkaisuja myös luontokadon torjumiseen, ei pelkästään ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tämä edellyttää, että jatkamme edelleen kansallisesti kunnianhimoista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa. Luonnollisesti Suomen tulee edistää kunnianhimoisia tavoitteita ja toimenpiteitä myös kansainvälisissä neuvotteluissa.

Kolmas, ja ehkä tärkein, asia on markkinaehtoisuus. Viime vuosina vastustus avointa kauppaa kohtaan on lisääntynyt globaalisti. Protektionismin kasvu haittaa eniten juuri Suomen kaltaisia pieniä avoimia talouksia, koska olemme maailmankaupasta hyvin riippuvaisia emmekä pienenä taloutena voi koskaan pärjätä kilpailussa valtiontukien suuruudessa. Siksi Suomen politiikan on oltava markkinamyönteistä niin kansallisesti, Euroopassa kuin globaalistikin.

Talouden sopeuttaminen on aloitettava heti

Hyvinvointivaltion rahoittaminen edellyttää vahvaa julkista taloutta. Talouden heikko kehitys rapauttaa palveluiden ja sosiaaliturvan rahoitusta. Työikäisen väestön vähentyminen aiheuttaa paineita julkiselle taloudelle, ja pula osaavasta työvoimasta näkyy jo useilla aloilla. Talouspolitiikan arviointineuvoston mukaan valtiontalouden vuosittainen sopeutustarve on 0,4-0,6 prosenttia bruttokansantuotteesta seuraavien kahden vaalikauden aikana. Valtiovarainministeriön arvio on 9 miljardia euroa samalle ajalle. Karkeasti sopeuttamistarve on noin miljardi euroa vuosittain seuraavat 8-10 vuotta.

Sopeutustarve on niin suuri, että se edellyttää sekä veronkorotuksia että menosäästöjä. Talouskasvun kiihtyminen ja työllisyysasteen kasvu vähentäisivät sopeutustarvetta mutta pelkästään sen varaan ei voi taloudenhoitoa jättää. Veronkorotukset on toteutettava niin, että ne haittaavat mahdollisimman vähän Suomen tulevaisuuden menestysmahdollisuuksia. Tavoitteena tulee olla verotuksen painopisteen siirtäminen työn ja yrittämisen sijaan ympäristö- ja terveyshaittojen sekä kulutuksen verottamiseen.

Yritys- ja verotuista on mahdollista säästää vähintään miljardi euroa, jopa useampikin miljardi. Julkisia hankintoja tehdään vuosittain yhteensä 45 miljardin euron edestä eikä niiden kustannustehokkuutta juurikaan seurata. Valtiovarainministeriön arvion mukaan hankintoja tehostamalla voisi säästää 500 miljoonaa euroa. Nämä vain kaksi esimerkkiä mutta kattaisivat jo vähintään kuudesosan sopeuttamistarpeesta.

Valtiovarainministeriö on julkaissut meno- ja rakennekartoituksen sekä verokartoituksen, jotka osoittavat, että mahdollisten toimenpiteiden kirjo on laaja. Nyt tarvitaan vain rohkeutta toteuttaa tasapainottaminen. Pidän valtiovarainministeriön avausta ansiokkaana työnä.

Pelkkä leikkaaminen kuitenkin näivettää ja tekee meistä heikompia. Rakenteellisilla uudistuksilla vastataan markkinoiden muutoksiin ja tarpeisiin mutta niillä voidaan myös saavuttaa säästöjä. Rakenteelliset uudistuvat vaativat panostuksia esimerkiksi koulutukseen ja tutkimukseen. Sosiaaliturvaa uudistamalla on mahdollista parantaa työnteon kannustimia ja näin vähentää julkisen talouden menopaineita.

Talous on kuitenkin vain väline. Sen on tuettava ihmisten hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä istuttava ympäristön kantokyvyn asettamiin rajoihin.

Lisää liikuntaa

Kaksi kolmasosaa suomalaisista liikkuu liian vähän. Liikkumattomuus lisää riskiä monille kansansairauksille ja UKK-instituutin mukaan liikkumattomuuden kustannukset Suomessa ovat yli kolme miljardia euroa. Liikunnan hyödyt ovat mittavat. Sen ansiosta olemme terveempiä ja toimintakykyisempiä. Liikunta luo yhteisöllisyyttä ja vähentää syrjäytymistä. Arkiliikunta vähentää myös ympäristökuormitusta.

Kansanterveyden kannalta tärkeintä on riittävä liikunta arjessa mutta yhteiskuntamme ei kannusta liikkumaan riittävästi. Tuoreimman henkilöliikennetutkimuksen mukaan yli puolet henkilöautolla tehdyistä matkoista on alle 10 kilometriä. Miksei lyhyitä matkoja tehtäisi jalan tai pyörällä? Kävely ja pyöräily vähentäisi liikkumattomuuden ongelmia jo merkittävästi.

Kunnat ja kaupungit ovat heränneet kehittämään kevyttä liikennettä. Valtion vuoden 2023 liikennebudjetista kävelyn ja pyöräilyn edistämiselle on varattu vain 3,5 miljoonaa euroa, mikä on aivan liian vähän. Kevyen liikenteen osuutta liikennebudjetista tulisi kasvattaa merkittävästi seuraavalla kaudella.

Liikunnalliseen elämäntapaan kasvaminen alkaa jo lapsena. Varhaiskasvatuksessa liikutaan leikkien ohessa. Liikkuva koulu -ohjelma on hyvä mutta ei riittävä toimenpide. Ohjattua, ja myös omaehtoista, liikuntaa on tarve lisätä kouluissa sekä varhaiskasvatuksessa. Varsinkin peruskoulun alaluokilla liikuntatuntien määrää voisi lisätä. Koululiikunnan tulee olla liikkumiseen rohkaisevaa ja positiivista toimintaa. En ole edes varma onko sitä tarve arvioida numeroin.

Urheiluseurojen rooli lasten liikuttajina on myös merkittävä mutta suurella osalla seuroista resurssit ovat vaatimattomat. Liikunnan rahoitus valtion budjetissa on noin 150 miljoonaa euroa mutta se ei mielestäni näy riittävästi urheiluseuroissa asti. Rahoituksen taso on säilytettävä mutta tukea tulisi kohdentaa enemmän seurojen toimintaan. Harrastamisen kustannukset ovat nousseet viimeisen 10 vuoden aikana rajusti ja tukea tulisi varsinkin kohdentaa kustannusten kohtuullistamiseen.

Liikunnan lisääminen on varmasti yksi helpoimmista keinoista pienentää sote-menojen kasvupainetta ja tuottaa säästöjä valtiontaloudelle. Liikunnan lisääminen ei välttämättä tarkoita valtion budjetin kasvattamista mutta budjetin rahoja on suunnattava uudella tavalla. Liikunta on kuitenkin paljon muutakin kuin säästettyjä euroja. Liikunta on ennen kaikkea hauskaa.

Olen ehdolla eduskuntavaaleissa

Olen ehdolla kevään eduskuntavaaleissa. Tämä ei ollut alunperin suunnitelmissani mutta nyt koen, että Suomen tämänhetkisessä tilanteessa minulla voisi olla tarvittavaa osaamista ja näkemystä. Ehdokkuus tuli eteeni varsin nopeasti mutta minulla on varsin selkeät painotukset, mitä tulevalla hallituskaudella pitäisi ainakin saada aikaan. Alla lyhyesti:

  1. Valtiontalouden sopeuttaminen on välttämätöntä. Talouden tasapaino saavutetaan 8-10 vuoden aikana. Suomeksi sanottuna menoja on leikattava. Samalla, kun taloutta sopeutetaan, taloutta on myös uudistettava tehokkaammaksi, joustavammaksi ja työntekoon kannattavammaksi. Edistetään talouden rakennemuutosta vähäpäästöiseksi ja ympäristöystävällisemmäksi markkinaehtoisesti ja teknologianeutraalisti.
  2. Sopeuttamista tuskin voidaan tehdä pelkästään menoja leikkaamalla vaan myös tuloja on lisättävä. Vähennetään mahdollisuuksien mukaan työn ja yrittämisen verotusta ja siirretään verotusta haitta- ja kulutusveroihin. Myös esimerkiksi kiinteistöveron minimitasoa kannattaisi nostaa.
  3. Talouden sopeutus edellyttää priorisointia, koska kaikkialta leikkaaminen vain näivettää. Suomen menestys perustuu osaamiseen ja siksi on tärkeää panostaa koulutukseen ja tutkimukseen.
  4. Toinen priorisoinnin kohde on ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen torjunta. Puhdas teknologia ja puhtaan teknologian tuotteet ovat Suomelle merkittävä vientisektori, ja se voi olla sitä entistä suuremmin tulevaisuudessa kunhan teemme oikeita ratkaisuja. Tämä tuo Suomeen uutta liiketoimintaa ja työtä.
  5. Koska liikunnan ja urheilun ennaltaehkäisevä ja parantava vaikutus ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle on merkittävä, panostaisin erityisesti lasten ja nuorten liikuntaan. Harrastamisen hinta on kasvanut vuosi vuodelta ja on tehnyt harrastamisen jo toisille mahdottomaksi. Myös lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Näiden ongelmien korjaamiseksi on aika löytää ratkaisuja.

Kirjoittelen näistä ja varmasti muistakin aiheista seuraavien viikkojen aikana lisää.