Avainsana: vihreät

Posted on

Vastaukseni Uutis-Jousen kyselyyn Fontanellasta

Uutis-Jousi teki jutun Fontanellaan liittyen ja annoin siihen vastaukseni (UJ 20.3.2025). Koska artikkeliin ei ole mahtunut koko vastaukseni, jaan vastauksen alla.

VASTAUS: Henkilökohtaisesti olen peruskorjauksen kannalla. Rakennuksena Fontanella on vasta reilut 30 vuotta, joten sillä on elinkaarta vielä jäljellä. Suurin osa Suomen kylpylöistä ja uimahalleista on Fontanellaa vanhempia. Tekniikka alkaa olemaan vanhaa ja siksikin peruskorjaus on välttämätön. Tämän lisäksi Fontanella on rakennuksena omaperäinen, ei tylsä. Siilinjärvi tarvitsee omaperäisyyttä. Minusta on surullista, että satavuotias Siilinjärvi näkyy varsin vähän rakennuksissa. Rakennukset puretaan nuorina mieluummin kuin korjataan. Se on vastoin kestävää kehitystä ja vastoin voimassa olevaa kuntastrategiaa.

Fontanella palvelee sekä siilinjärveläisiä että ulkopaikkakuntalaisia. Fontanella mahdollistaa monipuolisen vedessä liikkumisen kaiken ikäisille myös niille, jotka eivät ole kiinnostuneita varsinaisesta kuntouinnista. Eikä Fontanella ole pelkästään kylpylä. Siellä on mm. kuntosali, keilaradat sekä arvostetut squash-kentät. Fontanella on kaikkinensa todella pidetty paikka kuntalaisten keskuudessa. On epätodennäköistä, että uusi tulisi olemaan yhtä monipuolinen liikuntakeskus.

Haluan vielä sanoa, että omistajana kunta on toiminut varsin huonosti Fontanellan suhteen. Asian kanssa jahkailu ei ole hyväksi kiinteistölle, Fontanellan liiketoiminnalle tai kiinteistön muille vuokralaisille. Puhumattakaan kylpylän työntekijöistä, joille jahkailu aiheuttaa epävarmuutta.

Posted on

Kuinka liikuntaa voidaan lisätä kunnissa?

Suomalaiset liikkuvat liian vähän. UKK-instituutin vähimmäisliikuntasuositus on 2 tuntia 30 minuuttia viikossa sykettä kohottavaa tai 1 tunti 15 minuttia hengästyttävää liikuntaa sekä lihaskuntoa ja liikehallintaa vähintään kaksi kertaa viikossa.

Liian vähäinen liikunta aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle mm. vammoina, kansansairauksina ja ennenaikaisina eläköitymisinä. Rahat kustannusten kattamiseen kerätään viime kädessä kansalaisilta veroina tai muina maksuina. UKK-instituutin laskurin mukaan Siilinjärven kunnan liikkumattomuuden kustannukset ovat yli 5,5 miljoona euroa vuodessa ja Suomen osalta 1,4 miljardia euroa. Maamme SOTE-kustannukset kasvavat pelkästään ikääntymisen vuoksi hurjaa vauhtia. Liikkumisen lisäämisellä voitaisiin hillitä kustannusten kasvua ja parantaa ihmisten elämänlaatua.

Mitä kunta voi tehdä liikkumisen lisäämiseksi?

Arkiliikunnan lisääminen – Kattavat kevyen liikenteen väylät ja turvallinen liikenneverkosto edistävät kävelyä ja pyöräilyä. Erityisesti lapsille ja liikuntarajoitteisille ihmisille heikko liikennesuunnitelu aiheuttaa vaaratilanteita ja vähentää liikkumista. Kunnolliset pyöräparkit mahdollistavat pyöräilyn, kun ei tarvitse pelätä pyörän varastamista. Siilinjärvellä epäsuosittu, mutta järkevä, toimenpide on autojen parkkipaikkojen vähentäminen. Jokaisen kaupan eteen ei tarvitse päästä autolla vaan kauppoihin voi kävellä etäämmältäkin. Samalla vapautuu tilaa ihmisille, asumiselle ja liiketoiminnalle. Myös hyvä joukkoliikenteen tarjonta lisää arkiliikuntaa, koska usein joukkoliikenteen käyttöön sisältyy myös lyhyitä matkoja kävellen tai pyöräillen.

Harrastaminen – Monipuolinen ja kattava liikuntapaikkojen verkosto on omiaan lisäämään liikkumista niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin osalta. Erityisen hyödyllisiä ovat lähiliikuntapaikat. Siilinjärvellä tilanne tämän osalta on varsin hyvä ja paikat kannattaa pitää hyvässä kunnossa jatkossakin. Urheiluseurojen tukeminen esimerkiksi maksuttomilla harjoituspaikoilla on tehokas tapa pitää harrastamisen kustannuksia kurissa. Sisäliikuntahalli on Siilinjärvellä investointilistalla ja toivottavasti se saadaan lähivuosina rakennettua.

Koulut – Liikunnalliseen elämäntapaan oppiminen alkaa jo lapsena. Vanhemmilla on oma tärkeä roolinsa liikkumiseen rohkaisemisessa mutta myös koulujen toiminta on tärkeää. Yksi suoraviivainen keino on liikuntatuntien lisääminen, mitä kannatan vahvasti. Sitäkin tärkeämpää on mielestäni liikuntatuntien sisältö. Koululiikunnan on oltava hauskaa ja mielekästä. Liikunnan ei kuitenkaan tarvitse rajoittua vain liikuntatunteihin. Monia asioita voi opettaa myös muualla kuin luokkahuoneessa istuen. Oppitunteja voisi enemmän järjestää esimerkiksi ulkona. Välituntien pituutta lisäämällä lasten liikkuminen lisääntyy kuin itsestään. Siilinjärvelläkin käytössä oleva harrastamisen Suomen malli mahdollistaa liikkumisen koulupäivän päätteeksi koululla. Tarjonta siinä on kuitenkin valitettavan suppea.

Tärkein ja vaikuttavin toimenpide on mielestäni arkiliikunnan lisääminen. Kunta voi omilla toimillaan ohjata fiksumpaan ja terveellisempään liikkumiseen autoilun sijaan tai sen oheen.

Posted on

Siilinjärven kunnan kulttuuritoiminnasta

Kuntaliiton KULTTI-tilastojen perusteella Siilinjärvi käyttää vähiten rahaa kulttuuriin koko maakunnassa ja on valtakunnallisestikin kitsaimpien joukossa. Vuoden 2023 Siilinjärven nettokäyttökustannukset kulttuuritoimintaan olivat 71,45 € asukasta kohden. Vertailuna Iisalmessa vastaava luku on yli kaksinkertainen ja Varkaudessa vielä sitäkin suurempi. Siilinjärven kulttuuritoimi on onnistunut järjestämään hämmästyttävän monipuolista toimintaa niinkin vähällä rahalla.

Vähäinen panostus kulttuuritoimintaan on omiaan lisäämään näkemystä, että Siilinjärvi on vapaamatkustaja Kuopion kupeessa. Kuopio nettokäyttökustannukset kulttuuritoimintaan vuonna 2023 olivat 229,54 € per asukas. Siilinjärvi on myös koettu rumaksi kunnaksi ja kulttuurin lisäämisellä voitaisiin mahdollisesti vaikuttaa myös siihen.

Kulttuurilla on positiivisia vaikutuksia oppimiseen, talouteen, hyvinvointiin ja terveyteen. Kulttuuri luo yhteisöllisyyttä ja vahvistaa identitettiä. Kulttuuri ja taide tekevät arjesta mielekkäämpää ja rikkaampaa. On useita syitä, miksi monipuolinen kulttuurikenttä on tärkeää.

Laki kuntien kulttuuritoiminnasta sanoo, että ”Kunnan tehtävänä on järjestää kulttuuritoimintaa. Tämän tehtävän toteuttamiseksi kunnan tulee:

  1. edistää kulttuurin ja taiteen yhdenvertaista saatavuutta ja monipuolista käyttöä;
  2. luoda edellytyksiä ammattimaiselle taiteelliselle työlle ja toiminnalle;
  3. edistää kulttuurin ja taiteen harrastamista sekä niihin liittyvää kansalaistoimintaa;
  4. tarjota mahdollisuuksia kulttuurin ja taiteen eri muotojen ja alojen tavoitteelliseen taide- ja kulttuurikasvatukseen;
  5. edistää kulttuuriperinnön ylläpitämistä ja käyttöä sekä paikallista identiteettiä tukevaa ja kehittävää toimintaa;
  6. edistää kulttuuria ja taidetta osana asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä paikallista ja alueellista elinvoimaa;
  7. edistää kulttuurista vuorovaikutusta ja kansainvälistä toimintaa ja toteuttaa muita kulttuuriin ja taiteeseen liittyviä toimia.”

Siilinjärvellä lain vaatimuksiin on vastattu suppeasti. On osin ymmärrettävää, että heikossa taloudellisessa tilanteessa myös kulttuurista säästetään. Tosin Siilinjärvellä kulttuurimenot ovat jo niin pienet, että ei niistä ole juuri säästämistä. Eikä voi olla niin, että kulttuuriin panostetaan vain hyvinä aikoina mutta ei lainkaan huonoina aikoina. Sellainen rahoitus ei mahdollista kulttuurin tekemistä saati kehittämistä.

Ei ole realistista vaatia kulttuurin rahoituksen kasvattamista kertarysäyksellä. Osana kuntastrategiaa voitaisiin ottaa pidemmän aikavälin tavoite kasvattaa kulttuuripanostuksia pienin askelin. Kohtuullinen tavoite voisi olla saavuttaa maakunnan kuntien mediaanitaso nettokäyttökustannuksissa (2023 se olisi ollut 110,24 €/asukas). Olisi tärkeää osoittaa sitoutuminen kulttuuritoiminnan kehittämiseen pidemmällä aikavälillä.

Toinen tavoite pitäisi olla prosenttiperiaatteen käyttöönotto rakennusinvestointien yhteydessä. Tämä tarkoittaa, että vähintään yksi prosentti rakennuskustannuksista käytetään taiteeseen. Hyvin konkreettisena ja ajankohtaisena kulttuuritoimenpiteenä kunnan pitää varmistaa hyvät ja monipuoliset kirjastopalvelut mukaan lukien kirjastoauton säilyttäminen.

Posted on

Poimintoja menneestä valtuustokaudesta

Valtuustokausi alkaa olla päätöksessään ja nyt on aika arvioida kunnan toimintaa. Arvioin nyt kuntaa strategiaan tukeutuen, koska kunnanvaltuuston päättämä kuntastrategia on keskeisin toimintaa, päätöksentekoa ja kehittämistä ohjaava dokumentti. Strategian visio kuulu näin:

”Siilinjärvi on Suomen sykkivin kasvukunta, ihmisen kokoiselle elämälle.”

On hieman tulkitsijasta kiinni kuinka sykkiväksi Siilinjärven näkee. Elinvoimamittareiden perusteella Siilinjärvi on selvästi perässä useimpia kehyskuntia, mikä on oleellinen viiteryhmä Siilinjärvelle. Toisaalta Siilinjärven tilanne ei ole elinvoimamittareiden osalta juurikaan heikentynyt mutta ei myöskään parantunut.

Pientä sykettä kuntaan on saatu uusilla festivaaleilla mutta koko kunnan tasolla valtuustokausi on mennyt varsin tasapaksusti. Ei ole tehty merkittäviä uusia avauksia tai suunnan muutoksia vaan on edetty entiseen tapaan. Itse en ole kokenut viimeistä neljää vuotta erityisen sykkivänä kunnan osalta, jopa päinvastoin.

Kasvusta on Siilinjärvellä toitotettu jo hyvin pitkään. Kasvulla tarkoitetaan väestönkasvua sekä työpaikkojen kasvua. Jo valtuustokauden alussa olisi ollut hyvä tarkastaa faktat. Siilinjärvi ei ole kasvanut enää kymmeneen vuoteen. Väkiluvun huippu oli, muistaakseni, vuoden 2015 aikana, jonka jälkeen väkiluku on ollut laskussa, eikä päättyvä valtuustokaan kyennut kääntämään trendiä ylöspäin. Työpaikkojen määrä on hieman lisääntynyt mutta se johtunee osin siitä, että korona-aikana työpaikkoja ensin hävisi ja ne ovat nyt palautuneet.

Kunnan strategiset tavoitteet ovat

  • Ketterä kehittäjä
  • Hyvinvoiva arki
  • Elinvoimainen ympäristö

Ketterästä kehittäjyydestä ei Siilinjärvellä ole merkkejä. Tästä antoi esimerkin myös kunnanvaltuutettu Karita Lehikoinen mielipidekirjoituksessaan Uutis-Jousessa (UJ 30.1.2025). Kehittämisessä poikkeuksena kuitenkin digitalisaation edistäminen. Siinä on jonkin verran edistytty.

Lähiliikuntapaikkoihin on panostettu moninpaikoin ja muutenkin liikuntamahdollisuudet on pidetty Siilinjärvellä hyvin kunnossa. Valtuustolla on kuitenkin ollut kova halu purkaa Fontanella. Nyt vaalien alla siitä ei uskalleta mainita mutta vaalien jälkeen se viimeistään nousee taas esiin. Myös kulttuurin saralla on tehty suuria tekoja mitättömän pienestä kulttuuribudjetista huolimatta. Merkittävimpänä yksittäisenä tekona kirkonkylän liikenneympyrän Ihana-taideteos.

Kuntalaisten osallistuutta on lisätty. Esimerkiksi vihreiden esiintuoma osallistuva budjetointi on otettu käyttöön. Ihmisten yhdenvertaisuuteen nykyinen kunnanvaltuusto ei ole suhtautunut yhtä suopeasti, josta esimerkkinä pride-liputuksen vastustaminen. Hyvinvointi-indikaattoreita on valtavan paljon mutta kokonaisuudessaan minulla on käsitys, että töitä hyvinvoivan arjen eteen on tehty.

Elinvoimaisen ympäristön osalta on epäonnistuttu. Tuoreimpana asiana tulee mieleen valtuuston halu hakata entistä enemmän kunnan metsiä. En myöskään tiedä kuinka Yaran kaivosten laajentaminen parantaisi kunnan elinvoimaista ympäristöä. Maankäyttöpolitiikka päivitettiin valtuustokauden aikana mutta siinäkään ei kyetty tekemään elinvoimaa lisääviä päätöksiä. Päinvastoin, politiikka jarruttaa kunnan elinvoiman kehittämistä. Kevyen liikenteen mahdollisuuksia on lisätty mutta liian vähän.

Vähän kuraa mutta myös hyviä asioita. Itse olisin odottanut valtuustolta rohkeampaa otetta uudistaa Siilinjärven tulevaisuutta. Ehkä kirjoitan ajatuksiani tulevaisuudesta seuraavassa tekstissä.

Posted on

Eduskuntavaalien lopputulos

Vaalit on nyt käyty ja voittajia olivat kokoomus, perussuomalaiset ja SDP. Vihreiden tulos oli todella huono ja menetimme seitsemän paikkaa. Oma äänimääräni oli 338 ääntä, mikä oli lyhyen ja pienen budjetin kampanjalle ihan mukava tulos. Kiitos minua äänestäneille, olen kiitollinen jokaisesta äänestä!

Vaalit on minulle aina vähän hankalat, koska en ole erityisen hyvä myymään itseäni tai mitään muutakaan. Jos haluaa tulla valituksi niin se kuitenkin kuuluu asiaan ja ymmärrän sen. Viestini ja teemani saavutti kuitenkin tällä kertaa ihmisiä ja sain myös hyvää palautetta niistä. Kommentoin vaalitulosta lyhesti Uutis-Jouselle.

Minusta vihreiden viesti näissä vaaleissa ja viime vuosina yleisemminkin on ollut liian kapea. On painotettu ainoastaan ilmastoa ja luontoa mutta tarjottu heikosti ratkaisuja muihin asioihin. Erityisesti taloudesta pitäisi olla vahvempi ote. Itse olen sitä yrittänyt tuoda esille jatkuvasti vaalikampanjoissa ja paikallispolitiikassa.

Mielestäni Osmo Soininvaaran kirjoitus Verde-lehdessä oli niin osuva, että siihen ei ole lisättävää enkä ala sitä tässä toistamaan. Puolueen on otettava nyt opiksi ja kehityttävä.

Kiitos vielä äänistä ja tuesta!

Posted on

Ajatuksia luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta

Koko elämämme on riippuvainen luonnosta ja sen palveluista. Luonto on meidän kaikkien ruoan, terveyden ja vaurauden perusta. Vuosikymmenien ajan olemme kuluttaneet yli luonnon kantokyvyn. Esimerkiksi suomalaisten elintapa vaatisi neljä maapalloa. Ylikulutuksella tulee olemaan vaikutuksia meidän ja tulevaisuuden sukupolvien hyvinvointiin.

Ilmastonmuutos nostaa lämpötiloja globaalisti ja aiheuttaa muun muassa kuivuutta, tulvia, merenpinnan nousua ja sään ääri-ilmiöitä. Vaikutukset eri puolilla maapalloa ovat erilaiset mutta sillä on seurauksia kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin. Ilmastonmuutos aiheuttaa luontokatoa ja luontokato heikentää luonnon sopeutumista ilmaston lämpenemiseen.

Koska tämä kaikki on ollut jo tiedossa, miksi ei ole toimittu aikaisemmin? Markkinatalous on toistaiseksi ollut toimivin talousjärjestelmä mutta sekään ei ole täydellinen. Luonto ja ilmasto ovat julkishyödykkeitä, joilla on ulkoisvaikutuksia. Hyödykkeiden luonteesta johtuen luonnon arvo ei näy hinnoissa ja sitä käytetään voimakkaammin kuin olisi järkevää.

Luontokato ja ilmastonmuutos ei siis pysähdy itsestään markkinoiden ohjaamana vaan se vaatii poliittisia päätöksiä. Poliittisin toimin voidaan korjata markkinoita ja velvoittaa toimijat huomioimaan aiheuttamansa vahinko. Poliitikot ovat toistaiseksi olleet heikkoja, eikä ole ollut uskallusta toteuttaa riittävän kunnianhimoista politiikkaa. Jos haluamme pelastaa hyvän elämän edellytykset, nyt on pakko.

Suomessa osa poliittisista ryhmistä nillittää miksi tuo maa ei tee mitään ja me teemme jo liikaa. Tämä kuvastaa vapaamatkustajaongelmaa. Ongelman ydin on siinä, että tekemättömyyden kustannukset eivät rajoitu vain vastuunpakoilijalle vaan globaalisti kaikille. Ratkaisu ongelmaan ei ole, että mekin lopetamme tavoittelemasta parempaa.

Me voimme tehdä oman osamme ja näin näyttää esimerkkiä. Voimme samalla ottaa tästä taloudellisen hyödyn itsellemme. Elinkeinoelämä on todennut, että kunnianhimoiset tavoitteet edistävät vientiteollisuuden kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla. Voimme myös vaikuttaa kansainvälisissä neuvotteluissa niin, että muutkin tekisivät osansa.

Varmaa on ainakin se, että tekemättömyys johtaa kurjuuteen. Itsekkäästi ajatellen ehkä minun ikäinen ja vanhempi väestö selviytyy alta pois varsin hyvissä oloissa. Ministeri Harakka on kuitenkin sanonut hienosti: ”Päättäjän todellisia toimeksiantajia ovat tulevat sukupolvet.” Siksi vastuunpakoilu ei minulle maistu.

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuminen edellyttää suojelua ja ennallistamista. Tämä ei kuitenkaan riitä, jos tuotanto- ja kulutustottumuksemme eivät muutu. Raha ohjaa päätöksiämme enemmän kuin monet myöntävät. Siksi haitat pitää kyetä hinnoittelemaan tuotteiden ja palveluiden hintoihin. Tätä varten tarvitaan lisää ja parempaa tietoa haitoista ja niiden vaikutuksista. BKT:n lisäksi tarvitaan mittareita luontopääoman kehityksestä, ja nämä pitää ottaa osaksi päätöksentekoa. Ongelmien luonteen vuoksi tarvitaan myös kattavaa kansainvälistä yhteystyötä.

Maailmankuulu taloustieteilijä Partha Dasgupta teki Britannian hallitukselle merkittävän raportin luonnon ja talouden yhteydestä. Luonnonvarakeskus on tehnyt raportista Suomen version. Suosittelen raportteihin tutustumista.

Posted on

Mistä lisää hyvinvointia Suomeen?

Pienenä avoimena taloutena Suomen hyvinvointi perustuu suurelta osin vientiteollisuuteen. Siksi Suomen tulee toimia niin, että vientiteollisuus myös menestyy globaaleilla markkinoilla hyvin. Suomi ei juurikaan voi kilpailla halvimmalla hinnalla tai bulkkituotteilla. Maailmalta löytyy aina edullisempia tuottajia.

Suomen etuna on sen sijaan osaaminen. Siksi meidän kannattaa keskittyä korkean osaamisen ja lisäarvon tuotteisiin ja palveluihin. Osaamista pitää vaalia ja kasvattaa edelleen. Tämä edellyttää panostuksia koulutukseen kaikilla portailla sekä tutkimus- ja tuotekehitystyöhön. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että kaikki osaaminen ja tieto ei asu Suomessa. Siksi meidän kannattaa tehdä yhteistyötä globaalisti sekä houkutella ja helpottaa ulkomaisen työvoiman saamista Suomeen.

Suomen toinen etu on puhtaat teknologiat. Elinkeinoelämän tilaaman selvityksen mukaan Suomen vihreän viennin tuottamat päästövähennykset ylittävät jo nyt kansallisesti syntyvät päästöt mutta voimme olla vielä merkittävästi suurempi tekijä globaaleilla puhtaan teknologian markkinoilla. Suomella on tarjota ratkaisuja myös luontokadon torjumiseen, ei pelkästään ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tämä edellyttää, että jatkamme edelleen kansallisesti kunnianhimoista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa. Luonnollisesti Suomen tulee edistää kunnianhimoisia tavoitteita ja toimenpiteitä myös kansainvälisissä neuvotteluissa.

Kolmas, ja ehkä tärkein, asia on markkinaehtoisuus. Viime vuosina vastustus avointa kauppaa kohtaan on lisääntynyt globaalisti. Protektionismin kasvu haittaa eniten juuri Suomen kaltaisia pieniä avoimia talouksia, koska olemme maailmankaupasta hyvin riippuvaisia emmekä pienenä taloutena voi koskaan pärjätä kilpailussa valtiontukien suuruudessa. Siksi Suomen politiikan on oltava markkinamyönteistä niin kansallisesti, Euroopassa kuin globaalistikin.

Posted on

Talouden sopeuttaminen on aloitettava heti

Hyvinvointivaltion rahoittaminen edellyttää vahvaa julkista taloutta. Talouden heikko kehitys rapauttaa palveluiden ja sosiaaliturvan rahoitusta. Työikäisen väestön vähentyminen aiheuttaa paineita julkiselle taloudelle, ja pula osaavasta työvoimasta näkyy jo useilla aloilla. Talouspolitiikan arviointineuvoston mukaan valtiontalouden vuosittainen sopeutustarve on 0,4-0,6 prosenttia bruttokansantuotteesta seuraavien kahden vaalikauden aikana. Valtiovarainministeriön arvio on 9 miljardia euroa samalle ajalle. Karkeasti sopeuttamistarve on noin miljardi euroa vuosittain seuraavat 8-10 vuotta.

Sopeutustarve on niin suuri, että se edellyttää sekä veronkorotuksia että menosäästöjä. Talouskasvun kiihtyminen ja työllisyysasteen kasvu vähentäisivät sopeutustarvetta mutta pelkästään sen varaan ei voi taloudenhoitoa jättää. Veronkorotukset on toteutettava niin, että ne haittaavat mahdollisimman vähän Suomen tulevaisuuden menestysmahdollisuuksia. Tavoitteena tulee olla verotuksen painopisteen siirtäminen työn ja yrittämisen sijaan ympäristö- ja terveyshaittojen sekä kulutuksen verottamiseen.

Yritys- ja verotuista on mahdollista säästää vähintään miljardi euroa, jopa useampikin miljardi. Julkisia hankintoja tehdään vuosittain yhteensä 45 miljardin euron edestä eikä niiden kustannustehokkuutta juurikaan seurata. Valtiovarainministeriön arvion mukaan hankintoja tehostamalla voisi säästää 500 miljoonaa euroa. Nämä vain kaksi esimerkkiä mutta kattaisivat jo vähintään kuudesosan sopeuttamistarpeesta.

Valtiovarainministeriö on julkaissut meno- ja rakennekartoituksen sekä verokartoituksen, jotka osoittavat, että mahdollisten toimenpiteiden kirjo on laaja. Nyt tarvitaan vain rohkeutta toteuttaa tasapainottaminen. Pidän valtiovarainministeriön avausta ansiokkaana työnä.

Pelkkä leikkaaminen kuitenkin näivettää ja tekee meistä heikompia. Rakenteellisilla uudistuksilla vastataan markkinoiden muutoksiin ja tarpeisiin mutta niillä voidaan myös saavuttaa säästöjä. Rakenteelliset uudistuvat vaativat panostuksia esimerkiksi koulutukseen ja tutkimukseen. Sosiaaliturvaa uudistamalla on mahdollista parantaa työnteon kannustimia ja näin vähentää julkisen talouden menopaineita.

Talous on kuitenkin vain väline. Sen on tuettava ihmisten hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä istuttava ympäristön kantokyvyn asettamiin rajoihin.

Posted on

Lisää liikuntaa

Kaksi kolmasosaa suomalaisista liikkuu liian vähän. Liikkumattomuus lisää riskiä monille kansansairauksille ja UKK-instituutin mukaan liikkumattomuuden kustannukset Suomessa ovat yli kolme miljardia euroa. Liikunnan hyödyt ovat mittavat. Sen ansiosta olemme terveempiä ja toimintakykyisempiä. Liikunta luo yhteisöllisyyttä ja vähentää syrjäytymistä. Arkiliikunta vähentää myös ympäristökuormitusta.

Kansanterveyden kannalta tärkeintä on riittävä liikunta arjessa mutta yhteiskuntamme ei kannusta liikkumaan riittävästi. Tuoreimman henkilöliikennetutkimuksen mukaan yli puolet henkilöautolla tehdyistä matkoista on alle 10 kilometriä. Miksei lyhyitä matkoja tehtäisi jalan tai pyörällä? Kävely ja pyöräily vähentäisi liikkumattomuuden ongelmia jo merkittävästi.

Kunnat ja kaupungit ovat heränneet kehittämään kevyttä liikennettä. Valtion vuoden 2023 liikennebudjetista kävelyn ja pyöräilyn edistämiselle on varattu vain 3,5 miljoonaa euroa, mikä on aivan liian vähän. Kevyen liikenteen osuutta liikennebudjetista tulisi kasvattaa merkittävästi seuraavalla kaudella.

Liikunnalliseen elämäntapaan kasvaminen alkaa jo lapsena. Varhaiskasvatuksessa liikutaan leikkien ohessa. Liikkuva koulu -ohjelma on hyvä mutta ei riittävä toimenpide. Ohjattua, ja myös omaehtoista, liikuntaa on tarve lisätä kouluissa sekä varhaiskasvatuksessa. Varsinkin peruskoulun alaluokilla liikuntatuntien määrää voisi lisätä. Koululiikunnan tulee olla liikkumiseen rohkaisevaa ja positiivista toimintaa. En ole edes varma onko sitä tarve arvioida numeroin.

Urheiluseurojen rooli lasten liikuttajina on myös merkittävä mutta suurella osalla seuroista resurssit ovat vaatimattomat. Liikunnan rahoitus valtion budjetissa on noin 150 miljoonaa euroa mutta se ei mielestäni näy riittävästi urheiluseuroissa asti. Rahoituksen taso on säilytettävä mutta tukea tulisi kohdentaa enemmän seurojen toimintaan. Harrastamisen kustannukset ovat nousseet viimeisen 10 vuoden aikana rajusti ja tukea tulisi varsinkin kohdentaa kustannusten kohtuullistamiseen.

Liikunnan lisääminen on varmasti yksi helpoimmista keinoista pienentää sote-menojen kasvupainetta ja tuottaa säästöjä valtiontaloudelle. Liikunnan lisääminen ei välttämättä tarkoita valtion budjetin kasvattamista mutta budjetin rahoja on suunnattava uudella tavalla. Liikunta on kuitenkin paljon muutakin kuin säästettyjä euroja. Liikunta on ennen kaikkea hauskaa.